Huoneessa, ovet lukossa, tääl ei mua arvosteta. Vapautta, pitää hatkata, elää nuoruusvuosia. Koska niin, kaikki frenditkin ovat kaupungilla iltaisin. Jos vaan, laitoksen ovi aukeaa, mä juoksen hatkaamaan.

Kuitenkin vähän ahdistaa. Pääsenkö mä turvaan?

Mähän vaan pieni lapsi oon ja yhteiskuntaa, ei kiinnosta vaikka vaarassa olisin hatkoilla. Apua, mä nyt turvaa kaipaan aikuiselta! Miksei mua autettu, ennenkuin olin enkeli?

Vieraassa keskustan asunnossa mulla yöpaikka on. Alkoholia ja muita huumeita, olo on turvaton. Lapsi oon, silti tarjoon kehoani vuokranmaksuksi. Älä pliis, mä hajoon palasiksi, ehkä kohta tää ohi on. Viikkojen päästä mut löydetään, mä en oo enää mitään.

Mähän vaan pieni lapsi oon ja yhteiskuntaa, ei kiinnosta vaikka vaarassa olisin hatkoilla. Apua, mä nyt turvaa kaipaan aikuiselta! Miksei mua autettu, ennenkuin olin enkeli?

Mä vielä tunnen ne kosketukset mun paljaalla iholla. Miksei kukaan auta? Hei mä tarvitsen nyt turvallista aikuista! Mä yritin ihan yksin tästä kaikesta selvitä. Nyt kuitenkin oon pieni enkeli, kirkkain tähti taivaalla.

Näin voi oikeesti tapahtuu, jos ei me nuoret saada apuu.

Mähän vaan pieni lapsi oon ja yhteiskuntaa, ei kiinnosta vaikka vaarassa olisin hatkoilla. Apua, mä nyt turvaa kaipaan aikuiselta! Miksei mua autettu, ennenkuin olin enkeli?